7.6.2013

Mansikkaruudut valkosuklaalla

Leivonnassa on ollut nyt taukoa koska olen yrittänyt olla laihdutuskuurilla. Välillä menee paremmin ja välillä sattuu repsahduksia, mutta 11 kiloa on tippunut kolmessa kuukaudessa :) Vielä kun saisi toiset 11 kiloa pois niin olisin erittäin tyytyväinen:)

Eilen sitten päätin leipoa jotain, kun pakastimessa olisi vielä paljon mansikkaa, mustikoita ja punaviinimarjoja jotka pitäisi saada uusien alta tuhottua.
Uusimmassa Leivotaan lehdessä oli ohje mansikkaruutuihin joihin tuli myös valkosuklaata. Ei tästä ehkä ihan paras piirakka tullut, mitä olen tehnyt, mutta toki ihan syötävä :) Varsinkin kun ei tämmöistä ole hetkeen tullut syötyä :D
Ohjeessa oleva maidon sekoitus sulatettuun voihin oli vähän outoa, koska voi paakkuuntui kylmästä maidosta ja näytti melko epämiellyttävälle:P
Eli sen verran tuota ohjetta muutin tähän, että ensin sekoitetaan maito taikinaan ja voin sen jälkeen.

Mansikkaruudut valkosuklaalla

5 dl mansikoita
3 munaa
3 dl sokeria
100 g voita
1 ½ dl maitoa
4 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta

100g valkosuklaata rouheena

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sulata voi. Lisää maito ja voi munasokerivaahtoon. 
Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe kulhossa keskenään. Kääntele jauhoseos muun taikinan joukkoon. Voitele ja jauhota uunipannu, joka kooltaan noin 30 x 40 cm. Kumoa taikina pannulle ja ripottele mansikat päälle.

Paista piirakkaa 175 asteessa, uunin alimmalla tasolla 25-30 min. 
Ota piirakka uunista ja ripottele rouhittu suklaa päälle. Pasita sen jälkeen vielä 5 minuuttia.


1.6.2013

Koirapuistoilu 28.5

Nyt alkukesästä ollaan käyty koirapuistoilemassa useammankin kerran. Tuossa oli melkein vuoden tauko, johtuen ihan siitä kun välillä siellä vaan on niin ärsyttävää käydä. Melkein aina sattuu siellä olemaan joku vähemmän sosiaallinen koira tai sitten nuori uros mikä on koko ajan hyppimässä Javin selkään.
Sitten kun Javi murahtaa urokselle, niin itse saa murhaavia katseita kun tuo puistoon "vihaisen koiran". Aarg, miten ärsyttävää :P
Kuitenkin mun mielestä koiralla on oikeus huomauttaa toiselle kun väkisin yritetään selkään kiivetä, joten en viitsi Javiakaan tuosta ruveta komentamaan. Uroksen omistaja sitten kyllä saisi omaansa komentaa, mutta eipä sitä yleensä ikinä tapahtu. 

No mutta nyt  ollaan käyty neljä kertaa puistoilemassa ja kertaakaan ei ole sattunut ärsyttäviä koiria yhtäaikaa.

Viime tiistaina käytiin viimeksi ja kamera oli tällä kertaa mukana. Nyt vihdoin sain aikaiseksi muokkailla kuvat julkaisukuntoon. Vähän ylikirkkaita tuli monesta mutta eiköhän näistä nyt selvän saa :) Kuvat on tässä miten sattuu vinksallaan, kun en vaan saa millään noitä siististi vierekkäin.

Parkkipaikalta puiston portille käveleminen on aina oma shownsa. Ylenssä Javi kävelee nätisti narussa, mutta tuo pieni pätkä on kyllä joka kerta samanlainen tahtojentaisto. No ehkä se siitä vielä joskus:P

Vapaaaaaa!
Ei sitten vaikeampi asento makoilla...
 


Mun berberi jäätyy tässä kylmällä kivellä :P


Javi on kyllä valokuvaajan unelmakoira :) Javi pysyy halutussa asennossa niin kauan kun siitä vapautetaan ja hyppää esim jokun kiven päälle kun sitä vaan osoittaa sormella :)






Lentävä korvakoira

Puistoon on tuotu pari hiekkakasaa. En tiedä meinataanko ne levittää vai onko ne vaan muuten vaan tuolla. Mutta kivat ne ainakin Javin mielestä on. Niiden ympäri on hyvä juosta rallia niin että hiekka vaan lentelee ihmisten silmiin.

Sitten puistoon tuli kiva 3v beagle joka oli Javin kanssa heti samalla aaltopituudella :) Kamera ei enää oikein pysynyt mukana, sen verran vauhdikasta oli meno. Ihmeen lujaa tuommonenkin pötkylä juoksee :D






 Pitkään ei tarvinnut näiden juosta kun rupesi jo väsy tulemaan.
Puistoon tuli vielä kovaääninen pystykorvasekoitus ja rämäpäinen nuori bokseri joka töytäili ja törmäili minne sattuu. Siinä vaiheessa katsottiin parhaimmaksi lähteä kotiin.

Mutta kivaa oli ja eiköhän tässä kesällä vielä uskaltauduta puistoilemaan :)